Ikuinen oppija. Aina vähän pihalla siitä, mihin suunnata seuraavaksi. Oman polun etsijä. Nopea innostumaan, huonompi saattamaan asiat loppuun – paitsi jos motivaatio on oikein kohdillaan. Sellainen minä olen, aina ollut. Keskiverto koululainen lahjakkaiden oppilaiden joukossa. Usko omiin taitoihin on ollut koetuksella monta kertaa.
Lukion jälkeen hain opiskelemaan luokanopettajaksi. Tämä tie kariutui soveltuvuuskokeeseen ja tässä kohtaa voin todeta, että varmaan parempi näin. Sen jälkeen piti ”hakea vaan johonkin”, hain opiskelemaan sosionomiksi. Pääsin sisään varasijalta, en muista edes lukeneeni pääsykoekirjaa. Sisäänpääsy ei tuntunut miltään saavutukselta, se nyt vain oli pakollinen paha, jotta pääsisi elämässä eteenpäin. Opinnot eivät juurikaan inspiroineet tai innostaneet, joten hain silloisen poikaystävän, nykyisen aviopuolisoni, jalanjäljissä opiskelemaan oikeustieteitä. Opiskelupaikka ei auennut, 0,5 pistettä olisin tarvinnut lisää. Vietiin homma loppuun saakka – hallinto-oikeuteen asti, mutta sekään ei auttanut. Motivaationi oikeustieteelliseen hakemisessa oli lähinnä statuksen tavoittelu ja sen näyttäminen, että minusta on johonkin. Ajatus siitä, että voisin sanoa muille ”katsokaa nyt, en ole tyhmä!” innosti. Vaikka sisäänpääsy oli ihan hiuskarvan varassa, jäljelle jäi vain olo omasta huonoudesta. En päässyt opiskelemaan, en ole riittävän hyvä.
Opinnot ammattikorkeakoulussa jatkuivat ja tein opintojen loppupuolella harjoittelun nykyiseen työpaikkaani. Jäin harkkapaikkaan töihin ja valmistuin. Sillä tiellä olen edelleen, syksyllä tulee täyteen 10 vuotta siitä, kun sain työpaikkani avaimet kouraan. Matkalla olen nauttinut, turhautunut, innostunut, oppinut uutta, saanut aivan äärimmäisen upean työyhteisön elämääni. Olen päässyt koulutuksellani tekemään työtä, joka liippaa ”omaa alaa”, mutta ei ole sitä perinteistä sosiaalialan työtä. Teen viestintää, markkinointia, koulutan, luennoin, kerään dataa ja kirjoitan selvityksiä, olen mukana tapahtumissa ja jos vaikka mitä. Työssäni on paljon elementtejä, joista pidän. Samalla kaipaan kuitenkin jotain aivan muuta.
Työelämän ohessa olen opiskellut melko paljon niin työhön liittyen kuin sitten omalla ajalla ja jotain ns. ihan muuta. En vieläkään tiedä, mitä haluaisin tehdä isona, joten olen lähtenyt lähestymään asiaa muun muassa avoimen yliopiston koulutustarjonnan kautta.
Tuotekehitystyön erikoisammattitutkinto
Nämä opinnot suoritan oppisopimuksella työpaikallani. Pääpaino palvelumuotoilussa, josta kiinnostuin erään projektin aikaan töissä. Ilahduttavan monikäyttöistä oppia tarjoava koulutus, josta on varmasti hyötyä tulevaisuudessa – mihin ikinä päädynkin urallani!
Digitaalisen osaamisen perusteet
Tieto- ja viestintäteknologia herätti kiinnostukseni, kun selailin Jyväskylän avoimen yliopiston kursseja. Paljon on ollut tuttua juttua, mutta toisaalta on tullut myös pysähdyttyä asioiden äärelle ja löydettyä uusia tapoja tehdä asioita fiksummin ja tehokkaammin. On ollut erittäin antoisa kurssi kokonaisuudessaan!
Helsingin avoimessa yliopistossa 5 op. Lukiossa en osannut mielestäni lainkaan kemiaa ja pidin itseäni täysin matemaattisesti lahjattomana. Päätin ottaa revanssin ollessani kuopuksen kanssa perhevapailla ja sain huomata, että osaanhan minä jos vaikka mitä, kun motivaatio on kohdillaan! Nautin valtavasti laskutehtävistä ja ihan vaan siitä, että hoksasin hankalia asioita. En kuitenkaan usko, että tämä on oma suuntani.
Tietokoneen toiminnan perusteet
Tietojenkäsittelytieteen avoimia opintoja. Jälleen kerran itsestäänselvyyksistä syvällisempää ymmärrystä ja maailmankuvan laajentamista. Erittäin hyvä kokonaisuus!
Sosiaalipsykologiset silmälasit, ensisovitus
Helsingin avoin yliopisto, 5 op. Sosiaalitieteiden perusopintoja ajalta, kun ajattelin, että oma suunta voisi olla sosiaalitieteiden puolella. Mielenkiintoisia aiheita ja psykologia itsessään on kyllä äärimmäisen kiinnostava ala.
Johdatus yhteiskuntatilastotieteeseen, osa 1
Helsingin avoin yliopisto, 5 op. Sosiaalitieteiden perusopintoja. Ei ihmeempää mainittavaa, oli ihan mielenkiintoista, mutta ei sitä ominta juttua.
Helsingin avoin yliopisto, 5 op. Sosiaalitieteiden perusopintoja. Mielenkiintoista asiaa, mutta ei sitä ominta juttua.
Johdatus tietojenkäsittelytieteeseen
Helsingin avoin yliopisto, 5 op. Tietojenkäsittelytiede on kiinnostanut itseäni jo pidemmän aikaa, koodaaminen on hauskaa ja ongelmanratkaisu tuottaa paljon riemua – toki sitä tuskaakin myös, kun ei vaan ymmärrä.
Helsingin avoin yliopisto, 2 op. Suunnittelin lähteväni opiskelemaan oikeustieteiden opintoja avoimessa, mutta se jäikin johdatuskurssin tasolle.